Legendäre La Llorona: Murhataan itkee kuolleita lapsiaan vai muistuttaa meitä omista virheistämme?

La Llorona, “Itkevää Naista” kutsutaan myös, on yksi Meksikon tunnetuimmista kansansaduista. 1400-luvulta peräisin oleva tarina kuvaa traagista naista, joka vaeltaa jokien ja purojen äärellä itkien katkeraan menetystä. La Lloronan tarinan juuret ovat syvällä Meksikon kulttuurissa ja se on ikiaikainen muistutus rakkaudesta, kadotuksesta ja anteeksiannosta.

Tarina kertoo nuoresta naisesta, jonka kauneus oli häimähämää ja jolla oli ääni kuin enkeleiden laulu. Hän tapasi komean miehen ja he rakastuivat syvästi. He menivät naimisiin ja saivat kaksi kaunista lasta. Kuitenkaan ilo ei kestänyt ikuisesti. Miehen silmät kääntyivät toiseen, ja hän hylkäsi La Lloronan ja heidän lapsensa.

Hylättynä ja sydämensä särkyneenä, La Llorona ajautui kuoleman ja elämän rajamaille. Hän ei kykennyt hyväksymään miehensä pettämistä eikä lastensa menettämistä. Suru oli liian suuri kantaa ja hän teki tuskallisessa hämmennyksessään itsemurhan hukuttamalla lapsensa jokeen.

Kun La Llorona tajusi tehneensä kamalan virheen, hän yritti pelastaa lapsensa, mutta oli myöhäistä. He olivat jo kuolleet. Hänen katumuksensa ja surunsa olivat niin syviä, että ne muuttuivat ikuiseksi kirotukseksi. La Llorona tuomittiin vaeltamaan maan päällä ikuisesti, etsien hukkunut lapsensa jokien ja purojen äärellä.

Hänen itkunsa kantautuvat yössä ja ovat tunnettuja karheasta ja katkeraa melodiastaan. Se on varoitus niille, jotka kuulevat sen: Muistuttakaa rakkaisiansa ja arvosta heitä, sillä elämä on lyhyt ja kadotetut hetket eivät palautuneet takaisin.

La Lloronan tarinan symbolismi:

La Llorona modernissa Meksikossa:

La Lloronan tarina on edelleen osa Meksikon kulttuuria. Se kerrotaan lapsille varoittavana esimerkkinä ja muistuttamassa lasten turvallisuudesta. Vaikka tarina on traaginen, se myös tarjoaa toivoa. La Lloronan katumus osoittaa, että vaikka teemme virheitä, meillä on mahdollisuus parannukseen.

Tarinan vaikutus näkyy myös taiteessa ja musiikissa. La Lloronasta on kirjoitettu lukuisia romaaneja, näytelmiä ja oopperoita.

Hänen tarinansa innoitti myös meksikolaisia ​​muusikoita ja säveltäjäjiä luomaan kappaleita, joissa he laulavat La Lloronan surusta ja kadotuksesta. Yksi kuuluisimmista esimerkeistä on “La Llorona” -kappale, jonka José Alfredo Jiménez sävelsi 1950-luvulla.

La Lloronan tarina on ikuinen muistutus siitä, että rakkaus, katumus ja anteeksianto ovat ihmisyyden keskeisiä arvoja. Se kutsuu meitä miettimään omia valintojamme ja ymmärtämään ihmisten tunteita ja motiiveja syvemmällä tasolla.

Huvittava lisäys:

On sanottu, että La Lloronan itku kuulostaa paljon lapsen huudolta, jolloin moni Meksikon kaupunkiasukkaista herää yöllä tarkistamaan, onko heidän lapsensa turvassa! 😜